insight featured image
Sisältö

Liiketoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt tekevät toimialasta ja koosta riippuen päivittäin merkittävän määrän liiketoimintapäätöksiä ja niihin liittyviä liiketapahtumia. Nämä liiketoimintapäätökset kytkeytyvät yhtiön varojen vastikkeelliseen käyttämiseen. Tyypillisiä tällaisia varojen vastikkeellisia käyttökohteita ovat mm. tuotantotekijöiden hankkiminen, palkan maksaminen ja toimitilavuokran maksaminen. Yhteistä varojen osakeyhtiölain mukaisille käyttötavoille ovat vastikkeellisuus ja markkinaehtoperiaate.

Silloin kun yhtiö käyttää varojaan vastikkeettomasti, on yleensä kysymys osakeyhtiölaissa tarkoitetusta varojen jakamisesta. Varojen jakamista on mm. osingon jakaminen, vapaan oman pääoman muu jakaminen rahastosta, osakepääoman alentaminen ja omien osakkeiden hankkiminen. Tietyissä tilanteissa myös konserniavustus voidaan katsoa varojenjaoksi. Olen käsitellyt konserniavustusta erillisessä kirjoituksessani.

Tämä kirjoitus on tehty osakeyhtiölain näkökulmasta eikä kirjoituksessa oteta kantaa eri varojenjaon verotukselliseen kohteluun, johon saattaa sisältyä erityispiirteitä riippuen varojenjaon muodosta.

Osinko

Osingon jakamisesta säädetään osakeyhtiölain 13 luvussa. OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdan mukaisesti osinko tarkoittaa yhtiön voitonjakona tapahtuvaa varojen jakamista osakkeenomistajille.

OYL 3 luvun 1 §:n perusteella kaikki osakkeet yhtiössä tuottavat lähtökohtaisesti yhtäläisen oikeuden esimerkiksi yhtiön jakamaan osinkoon. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on tai voi olla oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan toisistaan poikkeavia eli erilajisia osakkeita. Jos yhtiössä on erilajisia osakkeita, yhtiöjärjestyksestä on käytävä ilmi osakkeiden väliset erot. Jos eri osakkeille jaetaan erisuuruinen osinko, yhtiöjärjestyksestä on siten ilmettävä, mikä on erilaisen osingonjaon peruste.

Osingon jakaminen edellyttää, että yhtiöllä on jakokelpoisia varoja. Osingon jakamisesta ja määrästä päätetään yhtiökokouksessa. Osingon määrä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti saa ylittää osakeyhtiön hallituksen esittämää osingon enimmäismäärää. Siten osakeyhtiön hallituksen on OYL:n mukaan tehtävä esitys yhtiön voittoa koskeviksi toimenpiteiksi.

OYL 13 luvun 3 §:n mukaisesti osingon jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Tilinpäätös vahvistetaan varsinaisessa yhtiökokouksessa. Tilinpäätös on myös tarkastettava, jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja.

Osingonjaossa on OYL 13 luvun 2 §:n perusteella otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Siten jos osingonjaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää, että yhtiö on maksukyvytön tai osingonjako aiheuttaa maksukyvyttömyyden, osinkoa ei saa jakaa.

Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta

Osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiön vapaaseen omaan pääomaan voi sisältyä myös muita yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuvia tai yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.

Kun yhtiöstä jaetaan varoja vapaan oman pääoman rahastosta, noudatetaan jaossa OYL 13 luvun 5-7 §:n mukaan samoja menettelysäännöksiä kuin jaettaessa osinkoa. Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään.

Varojenjakopäätöksessä on siten aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Kuten edellä on todettu, vapaan oman pääoman rahastoon on voitu siirtää voittovaroja, joten erottelu voiton jakamisen ja vapaan oman pääoman rahaston jakamisen välillä ei välttämättä kerro varojen alkuperäisestä lähteestä.

Osakepääoman alentaminen

OYL 14 1§:n mukaan yhtiökokous voi päättää osakepääoman jakamisesta, sen alentamisesta varojen siirtämiseksi vapaan oman pääoman rahastoon sekä sen käyttämisestä tappion kattamiseen. Isolla osalla osakeyhtiöistä osakkeilla on edelleen nimellisarvo. Jos osakepääoma alentamisen jälkeen on pienempi kuin osakkeiden lukumäärä kerrottuna osakkeiden nimellisarvolla, on alentamispäätöksen yhteydessä myös joko alennettava osakkeiden nimellisarvoa tai vähennettävä osakkeiden lukumäärää mitätöimällä osakkeita. Ainakin ensin mainittu edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta.

Osakepääoman palauttaminen osakkeenomistajille edellyttää aina OYL 14:2 ja 14:7 §:n mukaista velkojiensuojamenettelyä.

Omien osakkeiden hankkiminen

Osakeyhtiö voi hankkia haltuunsa omia osakkeitaan. Omia osakkeita koskevat säännökset ovat osakeyhtiölain 15 luvussa. Omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Lähtökohtana omia osakkeita hankittaessa on osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu siten, että kultakin osakkeenomistajalta hankitaan osakkeita vanhan omistuksen suhteessa. Omia osakkeita voidaan kuitenkin hankkia myös muussa suhteessa tietyin ehdoin. Tällöin puhutaan suunnatusta hankkimisesta.

Suunnatun hankkimisen edellytyksenä on se, että siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy, sekä 2/3 enemmistö yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. Koska suunnattu hankkiminen merkitsee yhtiön varojen käyttämistä osakkeenomistajien kannalta epäsuhteisesti, on suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen. Koska osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus on kuitenkin tahdonvaltainen asia, osakkeenomistajat voivat yksimielisesti päättää osakkeiden suunnatusta hankinnasta silloinkin, kun tähän ei liity yhtiön kannalta mitään painavaa taloudellista syytä.

Osakeyhtiölain mukaan omia osakkeita ei voida hankkia siten, että hankinnan seurauksena yhtiön vapaa oma pääoma menisi negatiiviseksi. Yhtiöllä on oltava voitonjakokelpoisia varoja vähintään osakkeiden hankintahintaa vastaava määrä.

Haluatko viimeisimmät uutiset suoraan sähköpostiisi?
Tilaa tästä uutiskirjeemme