Palkkaa, osinkoa vai kenties lainaa? – Varojen nostaminen osakeyhtiöstä verotuksen näkökulmasta

Kun yrityksen toiminta on saatu kunnolla käyntiin, jokainen yrittäjä kohtaa ennemmin tai myöhemmin kysymyksen: kuinka yhtiöstä kannattaa nostaa rahaa omaan käyttöön? Elämä kulkee omalla painollaan yrittäjälläkin, ja omat menot vaativat rahaa. Yleensä tämä halutaan tehdä mahdollisimman verotehokkaasti – niin, ettei verokarhu nappaa tarpeettoman suurta osuutta välistä.

Palkkatulo

Palkan maksaminen yrittäjälle on yksinkertaista ja mahdollista jo ennen kuin yritys on tuottanut voittoa. Yrittäjä voi määrittää itselleen palkan ja nostaa sitä yrityksestä, kunhan palkanmaksu ei vaaranna yrityksen maksukykyä.

Kuinka paljon palkkaa kannattaa nostaa? Verotuksen näkökulmasta palkkaa kannattaa nostaa siihen asti, kun veroaste jää huojennetun osingon veroastetta matalammaksi. Koska yritys voi vähentää maksamansa palkan verotuksessa, yhteisöveron 20 %, (vuodesta 2027 alkaen 18 %) vaikutus tekee palkasta verotuksellisesti tehokkaan vaihtoehdon tiettyyn rajaan asti. Huojennettujen osinkojen verotus on keskimäärin noin 8 %, joten palkkaa kannattaa nostaa siihen asti, kun veroprosentti on alle 27 %.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että palkkaa on usein verotehokasta nostaa noin 40 000 euroon asti vuodessa. Tämän jälkeen huojennettu osinko voi olla kannattavampi vaihtoehto.

Huomioitavaa on myös, että yrittäjän YEL-maksut eivät ole sidoksissa nostetun palkan määrään, eivätkä palkan tai osingon määrä vaikuta eläkekertymään. Toisin kuin työntekijöillä, yrittäjällä ei siis ole varsinaista merkitystä,tuleeko raha omalle tilille palkkana vai osinkona. Toki tulee myös muistaa, että myös mahdolliset muut ansiotulot voivat nostaa veroprosenttia ja tilannetta tulee tarkastella kokonaisuutena.

Osinko

Osinko on osakeyhtiön voitonjakoa, eikä se ole vähennyskelpoista yhtiön verotuksessa. Osingoista seuraakin kahdenkertainen verotus: ensin yhtiö maksaa voitostaan 20 % yhteisöveron, ja tämän jälkeen osingot verotetaan osakkaan tulona.

Osinkoa voidaan jakaa vain, jos yhtiöllä on jakokelpoisia varoja ja osingonjako ei vaaranna maksukykyä.

Huojennettu osinko koskee listaamattomista yhtiöistä saatavaa osinkoa ja on verotuksellinen etuus. Se kannustaa yrittäjiä pitämään pääomia yhtiössä ja vahvistamaan sen vakavaraisuutta.

Jos osinko on enintään 8 % yhtiön osakkeiden matemaattisesta arvosta ja osingon määrä jää alle 150 000 euron vuodessa, 75 % osingosta on verovapaata pääomatuloa ja 25 % verotetaan pääomatulona (30 % tai 34 % verokannalla). Keskimääräinen efektiivinen veroprosentti jää tällöin noin 7,5–8,5 %:iin.

Koska yhtiö on jo maksanut 20 % yhteisöveroa voitostaan, huojennetun osingon kokonaisveroasteeksi muodostuu täten noin 28 %.

Huojennetun osingon hyödyntäminen vaatii huomattavaa nettovarallisuutta, eikä monella yrittäjällä ole mahdollisuutta käyttää täyttä 150 000 euron huojennettua osinkoa. Jos 8 %:n raja ylitetään, ylimenevästä osuudesta 75 % verotetaan ansiotulona, mikä johtaa progressiivisen verotuksen takia usein turhan korkeaan veroprosenttiin. Tässä tilanteessa voi olla järkevämpää nostaa palkkaa osingon sijaan, koska palkkakulu on kuitenkin vähennyskelpoinen meno yritykselle.

Jos taas osingon määrä ylittää 150 000 euron rajan, ylimenevästä osuudesta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta.

Osakaslaina

Osakaslainaa ei varsinaisesti voida pitää varojenjakona, mutta se voi toimia tilapäisenä rahoituskeinona yrittäjälle.

Kuvitellaan tilanne, jossa yrittäjä on jo nostanut verotuksellisesti optimaalisen määrän palkkaa ja osinkoa, mutta tarvitsee silti rahaa äkillisesti – esimerkiksi yllättävän henkilökohtaisen menon vuoksi.

Yrittäjä voi tällöin tietyin ehdoin lainata rahaa omasta yrityksestään. Jos laina maksetaan takaisin saman kalenterivuoden aikana, siitä ei aiheudu veroseuraamuksia. Jos laina on kuitenkin maksamatta vuoden lopussa, se verotetaan osakkaan pääomatulona.

Laina jää kuitenkin yhtiölle velaksi, ja se on ennen pitkää maksettava takaisin. Jos laina myöhemmin maksetaan takaisin – esimerkiksi kuittaamalla se osingoilla – osakas voi vähentää takaisinmaksun määrän pääomatuloistaan tulonhankkimismenona. Tämä on mahdollista viiden vuoden kuluessa siitä verovuodesta, jolloin laina nostettiin.

Tämä tarkoittaa, että kun laina kuitataan tulevilla osingoilla, voidaan päästä lähes samanlaiseen verotukselliseen lopputulokseen kuin huojennetussa osingossa – joskin viiveellä.

On kuitenkin tärkeää huomioida lainaan liittyvät riskit: se on maksettava takaisin joka tapauksessa – myös silloin, jos yritys ei enää tuota voittoa eikä osinkoja voida jakaa ja käyttää lainan kuittaamiseen. Lisäksi jo pienikin poikkeama takaisinmaksusuunnitelmassa voi estää vähennysoikeuden, jolloin lainan verorasitus jää huomattavan suureksi.

Siksi osakaslainaa harkittaessa on tärkeää arvioida huolellisesti sen tarpeellisuus ja ymmärtää siihen liittyvät riskit.

Yhteenveto

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa nostaa varoja osakeyhtiöstä – ratkaisu riippuu aina yrittäjän ja yrityksen kokonaistilanteesta.

Verotuksellisesti tehokkain strategia on usein yhdistelmä eri keinoja: palkkaa nostetaan kohtuullisesti siihen asti, kunnes veroaste nousee yli osinkoverotuksen tason. Yrittäjän saattaa myös haluta nostaa palkkaa vain sen verran, kun hän tarvitsee, jotta jäljelle jäävä raha voidaan sijoittaa. Näin nettovarallisuus kasvaa, mikä lisää mahdollisuutta nostaa huojennettua osinkoa tulevina vuosina.

Erityisesti suhdanneherkillä aloilla voi esiintyä halua nostaa varoja "turvaan" hyvinä vuosina. Tällöin kannattaa harkita esimerkiksi holdingyhtiörakennetta, jolla voidaan hallita sekä verotusta että yritysriskejä tehokkaammin ilman, että rahaa joudutaan nostamaan turvaan kovalla verorasituksella.

Me täällä Grant Thorntonilla olemme asiakkaidemme tukena yritystoiminnan kaikissa vaiheissa ja autammekin sinua suunnittelemaan, mikä on juuri sinulle se paras vaihtoehto aina ottaen huomioon juuri sinun tilanteesi ja tavoitteesi.